English Facebook Linkedin

Ajankohtaista

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valtioneuvoston (2022) Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta on ollut lausuntokierroksella. Soili Poijula antoi lausuntonsa Sivistysvaliokunnalle 27.4.2022. Lausunnossaan Poijula nosti keskeisenä kehitettävänä asiana esille valtakunnallisen miniteriöiden yhteisen psykotraumatologian keskuksen perustamisen tarpeen. Poijula on jo pitkään tuonut esille traumatisoivien tapahtumien psykososiaalisen tuen ja palveluiden johdonmukaisen organisoinnin ja tuen kehittämisen tarpeen maassamme. Valtioneuvosto on vuonna 2019 nostanut kansakunnan henkisen kriisinkestävyyden l. resilienssin keskeiseksi kansallisen turvallisuuden tekijäksi. Psykotraumatologian asiantuntijuuden piiriin kuuluu myös resilienssiä ja resilienssin vahvistamista koskeva tutkimus ja menetelmien kehittäminen.

Sanomalehti Kaleva julkaisi 11.5.2022 Soili Poijula mielipidekirjoituksen psykotraumatologian asiantuntijakeskukseen liittyen.

 

Kun kansallinen turvallisuutta uhataan

 

Pitkittyneessä monihäiriötilanteessa, jossa uutena väestön selviytyvyyttä kuormittavana tekijänä ja uhkana on sota Euroopassa ja siihen liittyvä Suomea koskeva sodan ja ydinsodan uhka, tarvitaan uudenlaista keskitettyä valtakunnallista henkisen kriisinkestävyyden ja psyykkisten traumojen ennalta ehkäisemisen ja hoidon kansallista asiantuntijatukea.

Hollannissa suuronnettomuudet ja niihin liittyvä psykososiaalisen tuen ja palveluiden tarve herättivät ministeriöt perustamaan kansallisen psykososiaalisen tuen keskuksen jo vuonna 2002. ARQ National Psychotrauma Centerissä ainutlaatuisesti koko maailmassa kaikki psykotrauma-asiantuntijuus on saman katon alla.

Keskus tarjoaa ennalta ehkäisevää tukea ja neuvontaa, tekee psykotrauma-alan tieteellistä tutkimusta ja tarjoaa koulutusta. Psyykkisistä traumoista kärsiviä autetaan seulontojen, diagnosoinnin ja hoidon avulla. Organisaatioille ja hallitukselle annetaan neuvontaa traumatisoituneiden hoidon järjestämisestä. Hollannissa psykotraumatologista tutkimusta ja työtä on tehty toisesta maailmansodasta lähtien palvellen näin sekä Hollantia että maailmanlaajuisesti.

Ruotsissa toimii Uppsalan yliopiston neurotieteitten laitoksen ja yliopistosairaalan psykiatrian jaoston yhteydessä psykotraumatologian kehittämiskeskus, Kunskapscentrum för katastrofpsykiatri.

Norjassa katastrofiapsykiatrian laitos on kehittynyt kansalliseksi väkivallan ja traumaattisen stressin tutkimuskeskukseksi, jonka tutkimusalueita ovat väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö; katastrofien hallinta, terrorismi, aseelliset konfliktit ja traumaattinen stressi; ja pakkomuutto ja pakolaisten terveys.

Keskus on monitieteellinen ja työllistää yli 100 psykologian, psykiatrian, ja yhteiskuntatieteiden asiantuntijoita. Tutkimuksen ja siihen liittyvän toiminnan lisäksi instituutti neuvoo Norjan hallitusta omalla osaamisalueellaan ja sillä on asiantuntija valtakunnalliseen hätätilanteiden hallinnan toimintaan kansallisella tasolla.

Keskukset tekevät yhteistyötä International Society for Traumatic Stress Studiesin ja European Society for Traumatic Stress Studiesin sekä kansallisten traumaattisen stressin yhdistysten kanssa.

Vastaavasti kuin Hollannissa, Suomeen tarvittaisiin ministeriöiden yhteinen psykotraumatologian keskus johtamaan, ohjaamaan, koordinoimaan ja kehittämään psykososiaalista tukea ja palveluita niin kuin myös henkisen kriisinkestävyyden vahvistamista. Myös valtakunnallinen yliopistotasoinen psykotraumatologian tutkimusyksikkö tarvitaan.

Tähän saakka Tampereen yliopiston psykologian laitos professori Raija-Leena Punamäen johdolla on ollut Suomessa ainoa kansainvälisesti merkittävää psykotraumatologian ja erityisesti sodan aiheuttamien psyykkisten traumojen ja hoidon tutkimusta tekevä yksikkö, ilman että sille olisi annettu mandaattia ja resursseja toimia kansallisena psykotraumatologian tutkimuksen yksikkönä.

 

Soili Poijula

Toimitusjohtaja, psykologi, kouluttajapsykoterapeutti (traumapsykoterapia)

Oy Synolon Ltd, Suomen traumaterapiakeskus

ja

varapuheenjohtaja

Suomen Psykotraumayhdistys ry

www.soilipoijula.fi

 

Aikaisemmin aiheesta mm.

 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006497431.html

 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002634054.html

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

https://itla.fi/itlan-aloitteesta-koulutetaan-osaajia-auttamaan-lapsia-ja-perheita-sotaan-liittyvien-traumojen-kasittelyssa/

https://itla.fi/ajankohtaista/viimeisimmat/

Soili Poijula on Teaching Recovery Techniques -intervention kehittäjien hyväkymä kouluttaja Suomessa jo yli 20 vuoden ajan

 

Traumaperäinen stressihäiriö, mistä tunnistaa

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008707233.html?fbclid=IwAR1zyU6E7Skoh8mNRFENbPEW9irUqIVHJKIAR7hZFoymzkH_nbKBNENHTvQ

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Soili Poijula on psykologi ja psykoterapeutti, joka kouluttaa traumatisoituneiden auttajia ja kohtaa työssään traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiviä. Hän sanoo, että myös työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia henkilöstöstä, kun se altistuu voimakkaalle stressille.
Soili Poijula on psykologi ja psykoterapeutti, joka kouluttaa traumatisoituneiden auttajia ja kohtaa työssään traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiviä. Hän sanoo, että myös työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia henkilöstöstä, kun se altistuu voimakkaalle stressille.
Kuva: Pekka Peura

Suurin osa ihmisistä kokee vähintään yhden traumaattisen tapahtuman elämänsä aikana. Useimmat kärsivät järkytyksestä ja stressireaktioista ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana.

Suurin osa kuitenkin toipuu ilman ammattiapua ja palautuu normaaliin elämäänsä perheen ja ystävien tuella.

– Jos reaktiot jatkuvat ensimmäisten viikkojen jälkeen eikä ihminen selviydy työssä, kotona tai koulussa, hän voi kärsiä akuutista stressihäiriöstä tai traumaperäisestä stressihäiriöstä, kertoo psykologi, laillistettu psykoterapeutti ja kouluttajapsykoterapeutti Soili Poijula.

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) voi kehittyä kenelle tahansa trauman seurauksena, mutta suurimmassa riskissä ovat lapset, nuoret ja nuoret aikuiset.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Äkillisiä traumatapahtumia ovat ruumiillinen tai seksuaalinen väkivalta ja läheisen traumaattinen kuolema. Toistuvia traumakokemuksia kuten lähisuhdeväkivaltaa tai koulukiusaamista kokeneille voi kehittyä monimuotoinen PTSD.

Traumalle altistuneista noin 20–30 prosentille kehittyy PTSD.

”Opin tunnistamaan yli- ja alavireystilat”

Kaksi traumaperäisen stressihäiriön kokenutta naista kertoo omista kokemuksistaan. Julkaisemme heidän tarinansa nimettöminä heidän itsensä ja heidän lähipiirinsä suojelemiseksi.

Lapsena laiminlyöty nainen kokee traumaterapian auttaneen eteenpäin elämässä, vaikka se loppuikin liian pian.

”Minusta ei pidetty lapsena huolta tai edes katsottu perään. Äitini purki minuun kaiken baarista tultuaan, väkivaltaisesti tai henkisesti. Hänen narsistisuutensa ja omistuksenhalunsa oli kova, koska hän oli mustasukkainen isästäni, joka oli paljon pois.

Päihteiden käyttö voi olla toistuvien traumakokemuksien taustalla. Moni traumatisoitunut joutuu myös itse päihdekierteeseen.
Päihteiden käyttö voi olla toistuvien traumakokemuksien taustalla. Moni traumatisoitunut joutuu myös itse päihdekierteeseen.
Kuva: Arttu Laitala

Päädyin pitkäksi aikaa käyttämään päihteitä, lähinnä alkoholia, mutta pääsin omin avuin pois kierteestä. Jouduin katkaisemaan paljon suhteita. Jos haluaa kuiville, täytyy olla itsekäs. Pitää oikeasti laittaa itsensä etusijalle.

Tulin raskaaksi, ja lapsi oli minun pelastukseni – kaikki muuttui.

Nyt elämä on ihan mielettömän rauhallista ja seesteistä. Rakastan elämääni.

Minulle kävi niin kuin monelle muullekin: aloitin traumaterapian, mutta sitten minut tiputettiin avopuolelta pois. Pitäisi olla aina oma avopuolen psykiatrinen lääkäri, vaikka aloittaakin traumaterapian. Vuoden terapia auttoi vähän, niin että opin tunnistamaan yli- ja alavireystilat. Muuten en ole yhtään tyytyväinen mielenterveyspalveluihin.”

”Tahdon nykyään auttaa muita”

Myös toinen nainen kasvoi kodissa, jossa käytettiin päihteitä ja väkivaltaa.

”Isäni oli alkoholisti ja lääkeriippuvainen, äitini käytti paljon henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Jouduin näkemään väkivaltaa ja kasvamaan pelossa.

Omat parisuhteeni vaihtuivat ja jouduin myös huonoon seuraan. Näin turhan läheltä, mitä on narkomaanin elämä. Itse en onneksi ryhtynyt käyttämään huumeita.

Menin naimisiin miehen kanssa, joka käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa joka päivä. Saimme yhdessä lapsen, ja yritin monta kertaa lähteä. Jokaisen lähtöyrityksen jälkeen tilanne paheni.

Olin lopulta kotini vanki, enkä saanut liikkua yksin enkä lapsen kanssa. Raiskauksen jälkeen otin yhteyttä turvakotiin ja pääsimme pakenemaan.

Väkivaltakokemukset ovat tyypillisiä traumojen aiheuttajia. Turvakodista väkivallan uhrit saavat myös ohjausta hoitoon.
Väkivaltakokemukset ovat tyypillisiä traumojen aiheuttajia. Turvakodista väkivallan uhrit saavat myös ohjausta hoitoon.

Sain tunnin keskustelun jälkeen psykologilta diagnoosin: kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tämä diagnoosi kumottiin kolme vuotta myöhemmin, ja sain uuden, tällä kertaa oikean.

Traumaperäistä stressihäiriötä on hoidettu lyhytaikaisella Kelan tuetulla kuntoutuspsykoterapialla, mutta pitkäaikaiseen terapiaan en ole koskaan päässyt, vaikka olen sitä useasti anonut.

Olen itse saanut vertaistukitoiminnasta paljon voimaa. Nyt elämä on melko lailla tasapainoista ja rauhallista. On perhe ja kaksi lasta, ja saan tehdä työtä, jonka koen kutsumukseksi. Tahdon nykyään auttaa muita ja kouluttauduin kokemusasiantuntijaksi.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Eli kaikki, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ei ole ollut turhaa. Kaikille, joilla on ollut vaikeaa, tahdon sanoa, että pohjalta pääsee vain ylöspäin. Toivoa on.”

Väärää hoitoa paljon

Soili Poijulan mukaan traumaperäinen stressihäiriö on jopa psykiatrisessa hoidossa alitunnistettu ja -hoidettu häiriö. Lähes kaikki psykiatriset potilaat ovat kokeneet vähintään yhden trauman ja monimuotoisesta PTSD:stä kärsii jopa lähes 40 prosenttia.

Muihin mielenterveyshäiriöihin verrattuna traumaperäisessä stressihäiriössä syytä ei etsitä ihmisestä vaan poikkeuksellisen kuormittavasta tapahtumasta.

– Olisi suurta viisautta puuttua ja auttaa ajoissa. Moni akuutti stressihäiriö jää tunnistamatta, jolloin se hoitamattomana kehittyy PTSD:ksi.

Suomessa myös psykoterapiassa trauman hoidon osaaminen on sivuutettu pitkään. Vasta viime vuosina traumahoitoon liittyviä osuuksia on lisätty psykoterapiakoulutuksiin.

Traumoista vaikeneminen on ollut myös maan tapa. Historiastamme löytyy paljon vaiettuja kansakunnan traumoja.

– Traumoihin havahduttiin kansainvälisen ymmärryksen mukaisesti oikeastaan vasta 1990-luvulla, jolloin kuntiin perustettiin kriisiryhmät. Estonian uppoaminen toi suuronnettomuuksien uhrien auttamisen tarpeen esille.

Läheisen äkillinen kuolema on traumaattinen tapahtuma, josta selviäminen vaatii toisten ihmisten tukea ja joskus hoitoa.
Läheisen äkillinen kuolema on traumaattinen tapahtuma, josta selviäminen vaatii toisten ihmisten tukea ja joskus hoitoa.
Kuva: Jouni Porsanger

Traumapsykoterapiassa keskitytään traumaan, tunnistetaan se ja hoidetaan sitä eikä sen rinnakkaishäiriöitä.

– Turhan usein traumatisoitunutta hoidetaan masentuneena, eikä hän väärin hoidettuna parane.

Hoidon puuttuminen ja puutteet ovat tulleet konkreettisesti esille tutkimuksissa, jotka Poijula on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle Myyrmannin uhreista ja omaisista sekä henkirikosuhrien omaisista.

Tietoisuus lisääntynyt

Poijula iloitsee, että tällä hetkellä on paljon enemmän traumaosaamista, -psykologeja ja -psykoterapeutteja kuin takavuosina. Silti vielä on paljon tehtävää, varsinkin nyt, kun koko mielenterveysala on kriisissä eikä mihinkään saa apua tarpeeksi nopeasti.

Tietoisuus on lisännyt asioiden käsittelyä, ja ihmiset myös odottavat pätevää apua.

– Tiedän, että isot laivat kääntyvät hitaasti, mutta traumatisoituneilta vaaditaan turhan paljon kestävyyttä ja sinnikkyyttä päästä avun piiriin. Neuvoisin myös tarkistamaan Valviran rekisteristä, että avun tarjoaja on terveydenhuollon ammattihenkilö. Myös traumatisoituneille tarjotaan monenlaisia uusia pikapalveluita, joissa osaaminen puuttuu tai on ohutta.

Poijula oli itse mukana muun muassa Estonian uhrien auttamisessa. Hän on aloittanut psykologina kuntapuolella ruohonjuuritasolla. Hän oli tuomassa traumaterapiaa Suomeen 1990-luvulla, ja vuodesta 2000 hän on työskennellyt perustamansa Suomen Traumaterapiakeskuksen toimitusjohtajana.

– Tämä on itselle oikeastaan kasvattava elämäntapa, ei pelkkä työ.

Soili Poijula sanoo, että sosiaali- ja terveysala on ollut todella kovilla pandemia-aikana. – Sote-alalla henkilöstöstä huolehtiminen on kehittymätöntä ja painottuu enemmän sairauslomien seurantaan ja niihin puuttumiseen.
Soili Poijula sanoo, että sosiaali- ja terveysala on ollut todella kovilla pandemia-aikana. – Sote-alalla henkilöstöstä huolehtiminen on kehittymätöntä ja painottuu enemmän sairauslomien seurantaan ja niihin puuttumiseen.
Kuva: Pekka Peura
Mistä kyse?

Stressireaktiot ja -häiriöt

Akuutissa stressireaktiossa henkilö on altistunut merkittävälle fyysiselle tai henkiselle rasitukselle. Oireita ovat esimerkiksi vetäytyminen sosiaalisista tilanteista, huomiokyvyn kaventuminen, tarkoitukseton yliaktiivisuus ja hallitsematon suru. Oireet alkavat pian rankan kokemuksen jälkeen ja lievittyvät muutamassa päivässä.

Traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) puhutaan, kun henkilö on kokenut poikkeuksellisen uhkaavan tai järkyttävän tapahtuman. Oireita ovat esimerkiksi painajaisunet sekä jatkuvat ja ahdistavat muistikuvat tapahtumasta. Henkilö voi pyrkiä välttämään tilanteita, jotka muistuttavat tapahtumasta.

PTSD

Diagnoosi edellyttää edellä mainittujen kriteerien täyttymistä.

Ihminen on kokenut tai ollut todistajana tai osallisena tapahtumassa, joka sisälsi kuolemanvaaraa, vakavan vammautumisen tai vahingoittumisen vaaraa tai uhkaa fyysiselle koskemattomuudelle.

Hän on tilanteessa tuntenut itsensä hyvin pelokkaaksi, avuttomaksi ja kokenut kauhua.

Traumaattiset kokemukset vaikuttavat usein moniin asioihin, kuten turvattomuuden tunteisiin, luottamuksen syntymiseen, hallinnan tunteisiin ja läheisyyteen ihmissuhteissa.

Suurin osa traumalle altistuneista henkilöistä kärsii tyypillisistä stressioireista, mutta vain osalla ne muuttuvat vakaviksi ja pitkäaikaisiksi.

Kun ihmisen sosiaalinen toimintakyky vaarantuu, voi seurata erilaisia ongelmia muun muassa koulu-, työ- ja perhe-elämässä.

Aikainen puuttuminen on tärkeää, jotta oireiden paheneminen estyy.

Valitettavan usein yksilö ei kuitenkaan ole tietoinen häiriön olemassaolosta, vaan on hämmentynyt ja häpeissään oireistaan  eikä etsi apua.

Tiedot: Kriisitoimintojen johtaja Outi Ruishalme/Suomen Mielenterveys ry sekä Käypä hoito -suositus
”Olisi suurta viisautta puuttua ja auttaa ajoissa.”
Soili Poijula
Suomen Traumaterapiakeskus
Miten traumaperäistä stressihäiriötä hoidetaan?
Outi Suoranta
Kenen tehtävä on tarjota apua traumatisoituneelle, psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Soili Poijula?

– Kriisityötä kieltämättä pallotellaan toimijalta toiselle, enkä ihmettele. Kovaa työtä se on. Erikoista on jopa se, että Suomen kokoisessa maassa ei ole yhtään asiantuntijakeskusta, yliopiston psykotraumatologian laitosta tai instituuttia, jolla olisi mandaatti tutkia traumaattista stressiä ja kehittää häiriön ehkäisyä ja hoitoa.

– Joka tapauksessa kriisityö on lakisääteistä ja monella viranomaisella osa muuta työtä. Peruskoulutuksensa pohjalta juuri kenelläkään ei ole tarpeeksi traumatisoituneen auttamisen osaamista, vaan he päätyvät tekemään kriisityötä, osasi sitä tai ei. Kriisityön koulutukset ovat kirjavia ja niitä pitäisi kehittää. Sama koskee muun muassa työterveyshuoltoa.

Onnettomuuden, väkivallan teon ja läheisen kuoleman jälkeen on syytä varmistaa, että ihminen ei jää yksin. – Tässä on ikävä kyllä puutteita, Poijula sanoo.
Onnettomuuden, väkivallan teon ja läheisen kuoleman jälkeen on syytä varmistaa, että ihminen ei jää yksin. – Tässä on ikävä kyllä puutteita, Poijula sanoo.
Kuva: Pekka Peura
Jääkö moni ilman tarvitsemaansa apua?

– Tsunamista lähtien Suomessakin on ollut konsensus siitä, että apua pitää tarjota. Traumatisoituneen ei tarvitse kyetä itse tunnistamaan tilaansa ja lähteä hakemaan apua, joten ensilinjan auttajat ovat isossa roolissa.

– Onnettomuuden, väkivallan teon ja läheisen kuoleman jälkeen on syytä varmistaa, että ihminen ei jää yksin. Tässä on ikävä kyllä puutteita. Liian moni ehditään kohtaamaan vain kerran, ja hän jää siten vaille tarvitsemaansa kriisiapua ja jälkihoitoa.

Miten traumaperäisen stressin kokenut reagoi?

– Esimerkiksi raiskauksen uhri voi täysin menettää itsenäisyytensä ja turvallisuudentunteensa. Hän ei uskalla olla yksin, pelkää pimeää, näkee painajaisia ja saattaa syyttää tapahtuneesta itseään.

– Liikenneonnettomuuden kokenut saattaa vältellä liikenteeseen lähtöä, mikä hetkeksi helpottaa, mutta pitää ongelmaa yllä. Moni Jokelan koulusurmista pelastunut ei vieläkään pysty menemään mihinkään luokkatilaan.

Miten traumaperäistä stressihäiriötä hoidetaan?

– Ensisijaisesti hoidoksi suositellaan psykologista hoitoa eli traumakeskeistä kognitiivista psykoterapiaa. Se on intensiivistä lyhytpsykoterapiaa, joka kestää pari kolme kuukautta. Monimuotoisessa PTSD:ssä suositellaan sen hoitoon kehitettyä pitkäkestoisempaa traumapsykoterapiaa. Lääkehoito ei ole ensisijainen vaihtoehto, mutta sitä voidaan käyttää, jos potilas ei halua psykoterapiaa.

– Traumapsykoterapiassa käytössä tulisi olla pitkitetyn altistamisen terapia, kognitiivisen prosessoinnin terapia ja EMDR-terapia. Käytännössä tutkimusnäyttöön perustuvia suosituksia eivät edes lääkärit noudata, vaan käytetään lääkehoitoja. Joillakin paikkakunnilla PTSD:stä kärsivä saa maksusitoumuksen psykofyysiseen fysioterapiaan muttei traumakeskeiseen psykoterapiaan.

Mitä traumaterapiassa halutaan saavuttaa?

– Siinä annetaan tietoa traumasta ja sen vaikutuksista, opetetaan selviytymiskeinoja ja keskitytään käsittelemään traumaa, jotta paraneminen ja oman elämän hallinta mahdollistuvat. Traumasta toipumista estää yritys selviytyä välttelemällä kaikin tavoin trauman ajattelemista. Kielteisten ajatusten ja uskomusten mukaan maailma on vaarallinen, toiset ihmiset ovat pahoja ja itse on vastuussa, syyllinen ja viallinen.

– Kun terapiassa trauma kohdataan ja prosessoidaan, oireet häviävät ja ihminen on vahvempi selviytymään jatkossakin.

Auttajien auttaminen koronan aikana TEHY-lehden artikkeli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NUORET JA VÄKIVALTA – mielipidekirjoitus Kalevassa

Vä­ki­val­taa käyt­tä­viä nuoria yh­dis­tää häiriö – tun­ne­ta­son em­pa­tian puute on yh­tey­des­sä an­ti­so­siaa­li­seen käyt­täy­ty­mi­seen, agg­res­sioon, nuo­ri­so­ri­kol­li­suu­teen ja kou­lu­vä­ki­val­taan

Väkivallan uhriksi joutuminen on yksi vakavimmista mielenterveysongelmien aiheuttajista lapsilla ja nuorilla. Resilienssi eli kyky selviytyä vastoinkäymisistä ja käyttää sosiaalisia ja kulttuurisia resursseja puolestaan suojaa mielenterveyshäiriöiltä. Perheeseen ja kouluun kuulumisen tunne on avaintekijä vastoinkäymisiin ja muutoksiin sopeutumisessa, jopa itsemurhien ehkäisemisen näkökulmasta.

Norjalaisnuorista tehdyssä kansallisessa moniuhriutumistutkimuksessa raportoitiin noin 20 prosentin nuorista joutuneen sekä vanhempiensa harjoittaman psyykkisen ja fyysisen väkivallan uhreiksi joko todistajina tai uhreina että ikätovereidensa väkivallan (koulukiusaaminen) uhreiksi.

Sanallisen väkivallan uhreiksi joutui 37–44 prosenttia, perheväkivaltaa todisti 40–30, ruumiillisen väkivallan uriksi joutui noin 41–32 ja seksuaalisen väkivallan noin 21–20 prosenttia nuorista.

Yhdentyyppisen väkivallan uhreja nuorista oli 25 prosenttia, kahdentyyppisen 20, kolmentyyppisen 16 ja neljän tyyppisen 7 prosenttia. Monentyyppisen väkivallan uhrien resilienssi oli heikoin ja heillä oli mielenterveyshäiriöitä enemmän kuin kolmasosalla nuorista, jotka eivät olleet joutuneet väkivallan uhreiksi.

”Väkivalta nuorten keskinäisissä suhteissa on kasvava ja vakava ongelma.”

Tutkimuksen mukaan terveenä selviytymisessä resilienssi on tärkeämpi vaikuttaja kuin monentyyppiselle väkivallalle altistuminen. Mitä enemmän stressaavia tapahtumia, sitä heikompi resilienssi ja nuoren suhde vanhempiinsa ja ikätovereihinsa, erityisesti tytöillä.

Väkivalta nuorten keskinäisissä suhteissa on kasvava ja vakava ongelma. Kaksi tärkeintä ongelmaa ovat ikätovereiden harjoittama kouluväkivalta (koulukiusaaminen) ja seurustelusuhteessa tapahtuva väkivalta. Niitä on aikaisemmin tutkittu erikseen, ei yhdessä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Väkivaltaa käyttäviä nuoria yhdistää häiriö. Heillä on kognitiivista empatiaa muttei affektiivista empatiaa, kykyä myötäkärsimyksen kokemiseen. Tunnetason empatian puute on yhteydessä antisosiaaliseen käyttäytymiseen, nuorten aggressioon, nuorisorikollisuuteen ja kouluväkivaltaan.

Nuorten seurusteluväkivaltaa harjoittavat pojat ja uhreina ovat tytöt. Seksistiset asenteet ennustavat väkivaltaa. Asenteet alkavat kehittyä jo lapsuudessa.

Monia palveluja ajan kuluessa käyttävistä moniriskisistä nuorista tehdyssä tutkimuksissa havaittiin, ettei käytettyjen palveluiden määrä ole tärkeä selviytymisessä vaan laatu. Erilaiset riskitekijät huomioivat korkealaatuiset palvelut vahvistavat nuorten resilienssiä.

Muista parempia tuloksissaan olevissa korkealaatuisissa palveluissa kyetään tunnistamaan ja hyödyntämään positiiviset voimavarat, jotka nuori tuo interventioihin, vahvistamaan heitä tukiprosessissa ja kyetään tunnistamaan nuoren puuttuvat voimavarat ja kompensoimaan ne.

Hoitoketjuista tehdyt vuokaaviot kumisevat tyhjyyttään, kun tiedetään, ettei perustason ja erityistason välillä välttämättä henkilöstön rakenteissa tai osaamisessa ole suuriakaan eroja ja varsinaista tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitoa ei monestikaan ole saatavissa. Puhumattakaan siitä, että resilienssiä voidaan kehittää ja vahvistaa interventioiden avulla. Erityisen tärkeää tämä olisi niillä nuorilla, jotka joutuvat kokemaan väkivaltaa ja kärsivät mielenterveyshäiriöistä sen seurauksena.

Soili Poijula

toimitusjohtaja, laillistettu psykologikouluttajapsykoterapeutti

Oy Synolon Ltd, Suomen Traumaterapiakeskus

Oulu

 

 

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/kiusaamisen-uhreilta-puuttuu-hoito/?public=d1ad738ab9527e77e47bc64dfc7017e3&utm_source=facebook&fbclid=IwAR3Gn0mB0smrmdTqEo5agk1_QBZIKxOLD443U9EVZRa3qC2sSzwNjVtzErU

Koulukiusaamisen uhrien traumahoidosta jo vuonna 1999

 

 

TUKEA KORONAKRIISISSÄ

HS

Mielipide|Lukijan mielipide

Suomeen tarvitaan psykososiaalista tukea ja palveluja koordinoiva asiantuntijakeskus

Siiloissa toimiminen on tehotonta. On jo näkyvissä, että eri puolilla tehdään päällekkäistä työtä, jolloin resursseja hukataan.

Julkaistu: 6.5. 2:00

Covid-19-pandemian aiheuttama poikkeustila haastaa uudella tavalla valtioita, yhteisöjä, organisaatioita, yrityksiä, perheitä ja yksilöitä. Viruksen leviämisen aiheuttama kuolemanvaara ja epävarmuus koskevat eriasteisesti kaikkia. Viruksen leviämistä on hidastettu monin toimin.

tartunnan saaneet vakavasti sairaat kamppailevat säilyäkseen hengissä. Kuolemantapauksissa jäähyväisten jättäminen on mahdotonta, ja hautajaiset muistotilaisuuksineen ovat minimalistisia. Tartuntariski kuormittaa monia, eniten niitä, jotka testaavat, tutkivat ja hoitavat tartunnan saaneita.

Suuri osa työssä käyvistä on tehnyt digiloikan ja siirtynyt nopeasti etätyöhön. Lapset ja nuoret ovat olleet kodeissaan etäopetuksessa. Monen perheen arki on ollut liiankin kuormittavaa. Riskiryhmään on määritelty ikäihmiset ja tietyistä sairauksista kärsivät. Eristämisen jatkuessa joudutaan arvioimaan sen hyödyt ja haitat. Jopa kuolleisuuden on todettu lisääntyvän vanhusten liialliseen yksinäisyyteen liittyen.

Monet organisaatiot ovat joutuneet sopeuttamaan nopeasti toimintaansa, osa yrityksistä joudutaan lopettamaan kokonaan. Lomautukset ja irtisanomiset lisääntyvät. Moni menettää työn ja toimeentulon tuoman turvan.

Kansainvälisesti hätätilanteiden psykologian tehtäväksi on tullut auttaa niin koronaan sairastuneita, tartunnan saaneita kuin sen levittäjiksi leimattuja, surevia omaisia, ensilinjan auttajia, lasten ja nuorten vanhempia sekä lasten parissa työskenteleviä, kouluja ja päiväkoteja, organisaatioita ja yrityksiä.

Nopeasti on pystytty tuottamaan räätälöityä henkistä kriisikestävyyttä tukevaa neuvontaa. Avuntarpeeseen on vastattu nettineuvonnalla, kriisichateilla ja -puhelimilla. Mielenterveystyötä on siirrytty tekemään etänä, myös psykoterapiaa. Auttajien auttamiseen on kehitetty nopeasti räätälöityjä malleja ja menetelmiä. Suomessa moni sairaala on ollut tyhjäkäynnillä; auttamisen halu kuormittaa myös silloin, kun ei pysty tekemään merkityksellistä työtään.

Maastamme puuttuu edelleenkin psykososiaalista tukea ja palveluita koordinoiva ja ohjaava valtion asiantuntijakeskus. Tukea ja palveluita ohjaavissa suosituksissa johtovastuu määriteltiin aikaisemmin terveydenhuollolle, nykyisin sosiaalihuollolle.

Nyt jos koskaan tarvittaisiin yhtä monen ministeriön yhteistä koordinoivaa ja ohjaavaa keskusta. Vanhat rakenteet psykososiaalisen tuen ja palveluiden järjestämisessä eivät toimi – siiloissa toimiminen on osoittautunut tehottomaksi. On jo näkyvissä, että eri puolilla tehdään päällekkäistä työtä, jolloin resursseja hukataan.

Myös rahoituksella aiheutetaan tehotonta koronaprojektien synnyttämistä muun muassa kolmannelle sektorille. Ahdistuksesta kumpuaa auttamisen halua ja toimintaa, joka ei kaikin osin kestä kriittistä arviointia, mutta voi kyllä auttaa tekijäänsä.

Soili Poijula

psykologi, traumapsykoterapeutti VET

toimitusjohtaja, Oy Synolon Ltd, Suomen traumaterapiakeskus

 

 

 

Resilienssi-podcast, Turvallinen Oulu-hanke

 

 

 

 

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kriisi-mittaa-johtajan-resilienssin-nain-poikkeustilasta-selviaa/79254198-60eb-47e4-b5bd-d122096b8449?ref=email:344d

 

 

BLOGI

Soili Poijula: Traumapsykoterapia Suomessa

 

SURU, ICD 11:n dg: pitkittyneen surun häiriö, sairauslomat ja avun saaminen

https://areena.yle.fi/1-4584907?utm_medium=social&utm_campaign=areena-web-share&utm_source=facebook-share&fbclid=IwAR2f9umVpBbJKryuKGcy8f2m9ytpNYgpHPzs5sTrKQCiD7HXjcwdc_QogPw

https://yle.fi/uutiset/3-10963513

https://yle.fi/uutiset/3-10956978

https://yle.fi/uutiset/3-10976600

https://yle.fi/uutiset/3-10972330?utm_source=facebook-share&utm_medium=social&fbclid=IwAR3QK6A3M-Vo-ya39I7lass_RCh2inxYPKJGOh7oOsRKLi1yYGaIFZB8HOU